Hankkeen toisena koulutus- ja työpajapäivänä 31.1.2012 pohdimme yhdessä, mitkä ovat niitä osaamisia, joihin pyrimme opiskelijoitamme valmentamaan kielten- ja viestinnän opinnoissa. Kysyimme:
Mitkä ovat keskeisimmät/tärkeimmät työtehtävät nyt ja tulevaisuudessa kaupan, tekniikan, kulttuurin ja sosiaali- ja terveysalalta valmistuvalla henkilöllä?
Mitä viestintätilanteita he ko. tehtävissä kohtaavat?
Mitä kieli- ja viestintäosaamista se heiltä vaatii?
Pyrkimyksenämme oli päästä aitoon kollegiaaliseen dialogiin työelämän nykyisistä ja tulevista kieli- ja viestintätaitotarpeista alakohtaisissa kieli- ja viestintäryhmissä. Dialogi ei ole helppoa. Se, että keskustellaan ryhmässä ja ollaan vuorovaikutuksessa keskenään, ei vielä tee keskustelusta dialogia. Dialogille on tyypillistä tavoitteellisuus; osallistujilla on jokin yhteinen ongelma, johon he toivovat löytävänsä ratkaisun. Heillä on myös omia, erilaisia, usein ristiriitaisia käsityksiä käsiteltävästä asiasta. (Aarnio & Enqvist 2004; Mezirow 1998.) Näin varmasti on tilanne myös kielten- ja viestinnän työryhmissä, joissa mukana on niin nuoria kuin jo hyvin kokeneita opettajia, joilla on paljon kokemusperäistä tietoa.
Dialogista tulee kuitenkin helposti sarja monologeja, joissa kukin vuorollaan esittää oman, valmiiksi mietityn argumenttinsa, jolla yrittää vakuuttaa toiset käsityksensä oikeellisuudesta. Tällainen kommunikointi on erityisesti meille suomalaisille ominaista; jos emme ole varmoja jostakin, olemme mieluummin hiljaa. Muotoilemme ajatuksemme loppuun asti, ennen kuin kerromme sitä toisille. Aarnio & Enqvist (2004, 28) toteavat kuitenkin, että monologi on itsekeskeinen ja yksisuuntainen kommunikointitapa. Se kertoo vain minusta, minun mielipiteestäni ja minun käsityksistäni. Sellaisena se on täysi vastakohta aidolle dialogille.
Aidon dialogin tappaa varmimmin se, jolla on ”jo valmis ratkaisu” käsiteltävään ongelmaan. Dialogissa ei tuoda esiin valmiita argumentteja vaan puolivalmiita ajatuksia, joita kehitellään yhdessä. Tärkeämpää kuin oman ajatuksen myyminen toisille, on aito halu yrittää ymmärtää toisten toisenlaisia ajatuksia. Ei kuitenkaan kritiikittömästi. On oltava valmis kyseenalaistamaan niin omia, varmoina pitämiään ”totuuksia” kuin toistenkin hyviltä kuulostavia näkökantoja. (Mezirow 1998.) Dialogin onnistuessa päästään sellaiseen uuteen ymmärrykseen käsiteltävästä asiasta, jota kukaan osallistujista ei tiennyt etukäteen ja joka on jokaiselle merkityksellinen, uusi tapa ajatella asiaa. (Aarnio & Enqvist 2004; Mezirow 1998.) Kyseessä voi olla perustavanlaatuinen ajattelutavan muutos yhtä hyvin kuin pieni uusi oivallus.
Sellainen ajatusten keskeneräisyys, joka onnistuneessa dialogissa on olennainen lähtökohta, tarvitsee turvallisen, sallivan ja rohkaisevan ilmapiirin. Omat käsitykset ovat myös tunnepohjaisia. Niiden paljastaminen voi olla vaikeaa, että ei vaan leimautuisi joukon tietämättömimmäksi. Parhaimmillaan dialogi kuitenkin yhdistää myös tunnetasolla, kun ollaan yhdessä osallisena luomassa jotakin uutta. (Burbules 1993, 36–41.)
Wiki -työskentelymme Moodlessa yhteisen näkemyksen löytämiseksi tavoitekuvauksiin on itse asiassa kirjoitettua dialogia. Keskeneräisten ajatusten kirjoittaminen kaikkien näkyville vaatii kuitenkin vielä enemmän rohkeutta kuin niiden esiin tuominen puheessa. Niiden kommentoiminenkin voi vaatia enemmän uskallusta ja toisaalta tilannetajua sanavalinnoissa. Kirjoitettu sana oletetaan ehkä automaattisesti jotenkin vielä painavammaksi, valmiimmaksi ja mietitymmäksi kuin puhuttu. Toisaalta se, että keskeneräinen ajatus säilyy wikissä ja sitä voidaan kommentoida ja kehitellä, mahdollistaa kriittisen reflektion (Mezirow 1998) niin kirjoittajalta kuin lukijoiltakin. On aikaa miettiä, mitä se oikein tarkoittaa ja mihin suuntaan sitä voisi jalostaa. Ja huojentavaa on, että wikistä voi myös kokonaan poistaa kirjoitukset ja kommentit, joihin ei enää ole tyytyväinen.
LÄHTEET
Aarnio, H. & Enqvist, J. (2004). Kohti tiedon yhdessä luomista verkossa: Diana
-projekti 2002–2003. Hämeen ammattikorkeakoulu. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy.
Burbules, N. C. (1993). Dialogue in Teaching: Theory and Practice.
Mezirow, J. (1998). On Critical Reflection. In Adult Education Quartely, 48 (3).
